Joulukuun kuudenteni.

Joulukuun kuudenteni käynnistyi,  kuten aamuillani tapana on,  aikaista  aamupalaa nauttien ja uutisverkossa vaellellen. Ihailin ylpeänä joulukuusen pöytäversioksi kehittyvää chiliä.

Suomen itsenäisyyspäivä, lauantaista nyt puhumattakaan, ei aikuisagronomiopiskelijalle ole pätevä poissaolon syy kerran kuukaudessa järjestettävältä lähiopiskelujaksolta. Ajoin koululle aamupäiväksi oppimaan luonnon monimuotoisuudesta, kasvien juurikarvoista ja pikkuporsaan kasvunopeudesta.

                                  
Onneksi joulukuun vesisateet olivat yöllä vaimenneet ja  muuttuneet lumeksi. Tie vuorten yli oli ajettavassa kunnossa ja sää vähemmän pelottava, jopa talvinen. Tulomatkan sain tehdä kaamosajan päivänhämärässä

Sinisen kaupungin läpi ajoin ohiajotien sijaan pääraittia pitkin. Ruuhkan ja vaatimattomasti  valokoristellun joulukaupungin tunnelman kokeakseni.

Minulla ei kuitenkaan ollut  aikaa kauppakierrokselle. Oli kiirehdittävä kalastajakylämme suomalaisten itsenäisyyspäivän illanviettoon  koukuttaja Maijan luokse. Nyyttikesti- ja talkooperiaatteella järjestettävään juhlaillalliseen lupaamani sienisalaatti oli vielä sitä ennen viimeisteltävä. Porkkanana-, maksa-, ja lanttulaatikot sekä karjalanpaistin olimme tehneet äijäporukalla valmiiksi jo perjantaina.

Suomen itsenäisyyspäivä on Norjan kansallispäivästä monista syistä kovastikin poikkeava, joidenkin kolumnistien mielestä jopa liian totinen, juhlallinen, militaristinen,elitistinen ja menneeseen fokusoiva. Minä pidän itsenäisyyspäivästämme ja sen vietosta, sankarivainajien muistamisesta ja linnanjuhlista juuri tällaisena. En ole kokenut tarvetta muutoksiin. Kaikille  tarkoitettuja juhlatilaisuuksiakin järjestetään  lähes jokaisessa Suomen  kunnassa. Täällä ulkomailla yhdessäolo ja ruokailu hieman juhlallisemmin hyvässä seurassa riittää mainiosti

Karnevaalimeininki ja suurten joukkojen katujuhlinta tuntuu luontevammalta toukokuussa kuin joulukuun hämärässä. Vappu ja Juhannus saavat suomalaiset ihan riittävässä määrin iloitsemaan. Ne ovat sisukansan vastineita 17. maille. Taikka monet kesätapahtumat, kuten kaljakellunnat. Sellaisissa  yhteyksissä voi ihan  vapaasti, itsenäisyyspäivän ikävän harmauden aiheuttaman harmituksen vastapainoksi, villiintyä.

Meidän pieni joukkomme kokoontui viideltä tilaisuuden emännän Maijan johdolla syömisen, juomisen ja itsenäisyyspäivän iltaan sopivan musiikin kuuntelemisen merkeissä.

Ruokalistamme oli niin suomalainen kuin se täällä on mahdollista koostuen  laatikoista, karjalanpaistista, sienisalaatista, poropiiraasta, lohesta, karjalanpirakoista seka munavoista. Suomalaista ruisleipää oli myös tarjolla. Ja jälkiruoaksi joulutorttuja.  

Kuten hienoissa tilaisuuksissa on tapana, tapahtumaa ikuistamaan oli kutsuttu ihan oikea valokuvaaja.Joukossamme oli viimeisen päälle ammattitaitoinen Panu . Hän otti valokuvausliikkeen takahuonetta  vastaavissa valaistusoloissa ryhmäkuvan. Halukkaat saivat palauttaa mieleensä luokkakuvauksen ajat ja otattaa omakuvan. Panun kuvia katsellessa on  myönnettävä että ammattilainen on ammattilainen ja räpsijä on räpsijä.

Tämän blogin kuvat ovat itse ottamiani siis räpsäisyjä.

-lauri-