KOUKUTTAJA

KOUKUTTAJA
Miltä kuulostaa Laura Frimanin ääni, entäs kalastajakylän arki. Kuvan linkkiä klikkaamalla pääset tutustumaan tarinaani. Sata tuntia ilmaista kuuntelua tarjoaa storytel

tirsdag 2. november 2010

MYRSKYN JÄLKEEN


Morgenstjerne matkalla Sandille 3.lokakuuta keskiviikko. Säätila on rauhoittunut. Ei tuule oikeastaan yhtään. Muutama aste plussan puolella, yöllä oli pakkasta. Sää on puolipilvinen. Siimalaivat ovat lähteneet merelle. Puolalainen hinaaja, se jolta purjelaiva karkasi oli yötä laiturissa meidän vieressä. Sinne se jäi uusia haasteita odottamaan. Eilen tekivät yhden tuloksettoman yrityksen saada raato aallonmurtajan mutkasta pois. Oltiin pojan kanssa katsomassa. Laskin kuusikymmentä autoa leirintäalueen parkkipaikalla. Niin että oikea mediatapahtuma täällä meillä.

Myrsky on ohi ja elämä Vesterålenissa palautunut normaaliin uomiinsa. Kuinka kova ja harvinainen myrsky oikein oli, on tämän päivän tärkeimpiä selvitettäviä asioita. Nuoret ystävämme ja varsinkin Mirella kun haluavat tietää mittasuhteet. Piti jo eilen selvittää kipparilta ja muilta. Mutta en tietenkään muistanut. Ja sellaiset vastaukset kuin " tosi raju " tai "ei muuten oo pitkään aikaan tämmöistä ollut" eivät olisi olleet oikeita vastauksia.

Sen laituriin, meidän viereiseen paikkaan, jääneen puolalaisen Atlas hinaajan sympaattinen miehistö on joutunut odottamattoman mediamyllytyksen riepottelemaksi.
Ei riitä. että huonot fiilikset siitä, kun 70 miljoonan kruunun arvoinen purjehtija karkasi karille, painavat päälle. Yhdessä rannikkovartioston kanssa suoritetut pelastusyritykset purjealuksen irroittamiseksi kun joudutaan kaiken lisäksi tekemään kymmenien, ja parhaimmillaan yli sadan uteliaan seuratessa rantakallioilta.

'Näitten pelastusyrityksien tunnelmia ei paranna tieto siitä, että operaation kommunikointi on laivaradioissa kanavalla kuustoista kaikkien kuultavissa.
Hyvin pojat ovat minusta pärjänneet . Tekevät parhaansa. Ja saavat ainakin pelastusaluksen miehistöltä täyden tunnustuksen yhteistyön alkutaipaleitten arastelun jälkeen.

Juttelin eilen miehistön kanssa. Keskusteluun pääsin sen tiimoilta, kun toivotin heidät tervetulleeksi viereemme köllöttämään. Että tässä me nyt olemme. Kaksi puolalaisalusta. Kerroin , että kesäkuussa viimeksi Morgenstjernamme sai maanmiehiään kylään. Ja oli jo aikakin, että uusi sulhaskanditaatti saapuisi. Kun Atlas hinaaja on kaiken lisäksi niin komea, vaikkakin ikäantnyt ja toisella verstaalla rakennettu.

Siinä sitten sovittiin, että kun me tulemme tänään kalasta, niin tuon pojile vähän tuoretta kalaa, tai oikeastaan vähän enemmän kuin vähän. Että pääsevät niiltä olosuhteiden pakosta tutuiksi tulleilta matalikolta pyydystettyjä turskia ja seitejä maistelemaan.
Siltä varalta, että Atlas olisi jo meidän palattua lähtenyt, annoin toistakymmentä kiloa pakastefileitä mukaan otettavaksi, merellä laitettavaksi.

Tietysti toivon, ettemme enää tapaa. Silloin pelastusoperaatio olisi onnistunut. Ja raato saatu venäläisen rakennuttajan palkkaaman tiukkailmeisen asianajajan valvonnassa lähimmälle telakalle hinattua. Luultavasti naapurikylään Alsvågiin. Siinä tapauksessa puolalaiset olisivat jo matkalla kotiin läheistensä luokse. Ja Atlas jäänyt muistoina ja mielikuvina minun mieleeni.

Jos käy niin huonosti, että tämänkään päivän yritys ei onnistu, niin silloin punavalkoinen Puolan värinen hinaaja on taas vieressämme. Ja illalla kaivan kokilla on tuoretta kalaa lähipäiviksi . Ja meillä yhteinen puolalainen päivällinen. Hyvää ruokaa, krakowan makkaroita ja semmoista ja mahdollisesti myös virvoittavia juomia. Mutta vain hieman. Huomiseksi kun on luvattu hyvää säätä.
-lauri-

JK. Vähän kyrsii kun yleisönosastoilla on sellainen lynkkausmieliala. Ihan sama johon itsekin muutama päivä sitten syyllistyin. Siellä kirjoitetaan, miksi asiantuntemattomat päästetään noin lähellä rantavyöhykettä ajelemaan. Hinattaviaan meidän vastuksiksi karkuuttamaan. Kun eivät Itämereltä tulleena edes sen vertaa tajua, että täällä meillä on ilmiö nimeltä vuorovesi. Ja miksi yrittävät epätoivoisesti laskuveden aikana purjehtijan runkoa irroittaa.
Eivät arvostelijat sen vertaa mieti, että koko operaation johto on meidän uljaan pelastuslaiva Knut Hoemin käsissä. Tai ainakin valvonta.
Ihmismieli on kummallinen. Ja sympatian ja antipatian välinen raja paljon käytetyn sanonnan mukaan viiva meressä.

Ingen kommentarer:

Legg inn en kommentar