Länsi Uudenmaan erämaat

Grill Kafe Taalintehdas 27.maaliskuuta . Sää on sumuinen, useita plusasteita. Lounaistuuli heikkoa. Ola Brun Nordbøen laivallaan luovutti toissapäivänä 800 kiloa turskaa. Saaliit pienenevät Støssä.

Istun Grillikahviossa aamukahvilla ja suoritan tärkeitä aamuaskareitani. Käyn katsomassa poikien kalastustiedot, paljonko ne Støn laivat sitä turskaa eilen saivatkaan. Sitten on seurattava tulivuorenpurkauksen etenemistä Fimmvördurhalsin alueella Islannissa ja mahdollinen postikin olis luettava. On siinä urakkaa muutamaksi aamupäivän tunniksi.

Eilen ajelin Bromarfin pikkuteitä ympäriinsä.Mulla oli tarkoitus Göranin kanssa tutustua paikallisiin kalastajiin , kysellä hieman tunnelmia ja ymmärtää suomalaisten kollegojen arkea. Se kun tuntuu olevan niin kovin erilainen kuin omamme.

Padvassa asuva Hans "Hasse" Blombqvist kertoi seikkaperäisesti ammattikalastajan arjesta. Kuinka hylkeet ovat jatkuvana riesana. Vaikka nyt on kehitelty hyljevarmoja lohiloukkuja ja valtio tukee pyydysinvestointeja, niin vaikeeta tuntuu olevan. Nuoria ei ammattiin ole tulossa. Ei ainakaan Bromarfin perinteisille kalavesille.
Sain myös sellaisen vaikutelman , että tiukat EU säännöt ja määräykset vaikeuttavat kovasti pienten kalanvastaanottojen ja jalostamojen perustamista.
Kalan hinnassa ei tuntunut olevan valittamista, eikä tämän hetkisessä menekissä. Kuhafileestä saatu hinta oli turskan puolentoista euron kilohintaan tottuneelle käsittämätön.
Hasse tosin kertoi omien kuhasaaliidensa vähentyneen viidennekseen; huippuvuosien 5 tonnista alle tuhanteen kiloon.

Kalastuksen historiallisesta merkityksestä Bromarvissa on näkyvissä merkkejä joka paikassa. Laitureita , kalavajoja, savustamoja ja entisiä kalatehtaita ja jopa kalastusmuseo löytyy. Göran tiesi kertoa mielenkiintoisia tarinoita Bromarfs Djupfryserin toiminnasta.
Viisikymmentäluvulla rakennettu kalanvastaanotto työllisti enimmillään 30 henkeä lähes ympärivuotisesti. Pääsaaliskala oli sillin itämeressä asuva pikkuserkku silakka, mutta siihen aikaan uudet ja modernit pakastushallit olivat käytössä myös sopimusviljelijöitten vihannespakastamoina. Vähitellen toiminta kuitenkin hiipui.
Lukuisat kalablokkien pakastuslaatikot, savustamo itse tehtaan vieressä ja saksalainen vaaka muistuttavat ajasta kun Fiskehamn oli nimensä veroinen.

Nyt massiivisesta, vielä hyvässä kunnossa olevista rakennuksesta on tarkoitus kunnostaa asuntoja, kertoi oman kalatehtaan perheensä kanssa ostanut Göran Karlsson. Yläkerran konttorissa on tallessa tehtaan kirjanpito koko toiminnan ajalta. "Siinä olisi jollekin historiotsijalle mielenkiintoinen urakka tutkia kalakantojen vaihtelua , ostettuja kalamääriä ja hinnankehitystä." Toteaa Gøran kalatehtaansa rampilla.

Huolimatta kalastuksen hiipumisesta Bromarv on onnnistunut säilyttämään tulevaisuuden uskonsa. Maatalous ja palvelut työllistävät. Matkailun merkitys on koko ajan kasvanut. Toiminta yhdistyksissä on vilkasta.
Pieni Bromarf on kaiken lisäksi onnistunut säilyttämään kirjastonsa. Kun lakkautus uhka oli päällä kirjaston ystävät perustivat oman yhdistyksen ja kehittelivät kauniille kirjastorakennukselle myös muuta käyttöä kursseineen ja tapaamisineen. Nykyään kirjastoa voi pitää eräänlaisena kulttuurikeskuksena ja kohtauspaikkana .

Bromarf oli aiemmin oma itsenäinen kunta joka 60-luvulla ensiksi liitettiin osaksi Tenholaa ja myöhemmin, kun Tenhola liitettiin Tammisaareen Bromarf seurasi mukana.

Matkallani tutustuin myös kummityttöni Ragna Lise Karlssonin ystävänsä Tanjan kanssa pitämään kyläkauppaan. Se on hyvä esimerkki siitä , että Länsi Uudenmaan mahtavilla erämaa alueillakin on mahdollista elää, Myös kyläkaupan satavuotisia perinteitä jatkaen
Asukasluku kun kolminkertaistuu lukuisten kesä asukkaiden myötä.
-lauri-

Ai niin
Se Islannin tulivuori muuttaa koko ajan laavavirtansa suuntaa . Nyt laava virtaa toiseen laaksoon kuin alunperin. Sulamisvesiäkin on virannut entistä voimakkaammin. Uteliaita alueelle on tullut satoja. Morgunbladetin mukaan vaaratilanteitakin on ilmennyt, kun jotkut innokkaat, liian lähelle kraatteria menneet olivat saada lentäviä kivenlohkareita päähänsä. Laavan sulattaessa lunta ja jäätä syntyy höyrypurkauksia ja niitten voimasta sitten jäälohkareita ja kivia saattaa sinkoilla. Näin mä vajavaisella kielitaidollani ymmärsin.
Nimispekulaatiot ovat myös käynnissä. Mikä tulivuorelle nimeksi. Ehdotuksia on lehdissä esitelty. Jokaisella on mahdollisuus tulla mukaan omine uusine ehdotuksineen. Niitten nimien on sitten oltava islantilaisia , ett mitkään Volcanot ei käy.

Kun toukokuun 2008 maanjäristyksen jälkeen Hveragerdiin paljastui näitä suuria savi- ja muita kuumia lähteitä, niin niistä mahtavimmille piti tietysti keksiä nimet.
Sen suuren savilähteen nimeksi tuli monimerkityksellinen Leirgerd joka yhdellä tavalla suomennettuna vois vääntyä Savikertuksi. Ehdotuksen lähettänyt akureyriläinen palkittiin komealla kukkakimpulla.

Silleen Islannissa, maassa joka on hyvin ylpeä omasta vivahteikkaasta ja rikkaasta kielestään ja pitää huolta että vieraat vaikutukset eivät pääse kaunista äidinkieltä rappeuttamaan. Ois meillä suomalaisilla oppimista.
-lauri-

Elävää kuvaa Islannin purkauksesta riittää, varmaan löytyy youtubesta satoja. Noista uutislinkeistä ainakin morgunbladetin ja teeveen ruv:n ovat nopeita päivittymään.